Keski-Suomen elinvoima luodaan yhdessä – elinvoimaa ovat myös sotepalvelut
Keski-Suomen menestyminen edellyttää kuntien ja hyvinvointialueen hyvää ja toimivaa yhteistyötä. Pienten kuntien asukkaiden palvelutarpeet sekä koulutus- ja harrastusmahdollisuudet ovat yhtä tärkeitä kuin ydinkaupunkiseutujen. Tämän tulee olla keskeinen lähtökohta hyvinvointialueen palveluverkossa. Hyvinvointialueen palveluverkolla ja palvelukyvyllä on olennainen vaikutus kuntien veto- ja pitovoimaan niin asuinympäristöinä kuin yritysten toimintaedellytysten kannalta.
Hyvinvointialueuudistuksen kohdalla sote-kiinteistöt jäivät isolta osin kuntien omistukseen. Tämä ratkaisu ohjaa nyt hyvinvointialueita rajuihin palveluverkkomuutoksiin. Lakkauttamisuhan alla on ennen kaikkea asukkaiden perustason lähipalveluja, vaikka sote-uudistuksen tavoitteena oli panostaa perusterveydenhoitoon, turvata tasavertainen tarpeen mukainen hoitoon pääsy ja sujuvat hoito- ja palveluketjut.
Keski-Suomessa sote-keskuksia on nyt 35 ja hyvinvointialue olisi palveluverkkotyössään kerralla vähentämässä niiden määrän joko 21 tai 16 keskukseen. Terveysasema saattaisi poistua kokonaan jopa kymmenestä kunnasta. Korvaaviksi palveluiksi esitetään liikkuvia palveluja 1-2 palveluauton muodossa ja sähköisiä palveluja, mitkä eivät käytännössä nykyisiä lähipalveluja ja niiden vaikuttavuutta vastaa – ja ovat palveluja, joita ei käytännössä vielä edes ole olemassa.
Palveluverkkoselvityksessä tavoiteltava palvelujen raju keskittäminen johtaa päivystystoiminnan kuormittumiseen ja erikoissairaanhoidon kustannusten kasvuun, jos ennaltaehkäisevän toiminnan rooli supistuu, kuten käy terveyspalvelujen saavutettavuuden heikentyessä. Siksi tehtävät ratkaisut esimerkiksi sote-keskusten osalta on arvioitava kokonaan uudelleen aidossa vuorovaikutuksessa kuntien kanssa.
Erikoissairaanhoidon kustannuskehitys on jo nykyisellään kestämätön. Sairaala Novan kustannusten kasvu vuonna 2023 oli yksinään kymmeniä miljoonia euroja suurempi, kuin palveluverkkoselvityksellä haettava 17 miljoonan euron ”säästö”. Palveluverkkoratkaisut eivät saa johtaa uusiin lisäkustannuksiin ja lisäpalvelutarpeisiin erikoissairaanhoidossa.
Erityisen huolestuttavana Keski-Suomen kunnat pitävät sitä, että palveluverkkoselvityksen ulkopuolelle jää merkittävä osa sotepalveluita, joiden kohdalla hyvinvointialue tekee jo nyt palvelujen tuottamiseen ja sijoittumiseen perustuvia muutoksia. Huomioimatta käytännössä niiden kokonaistaloudellisia ja -toiminnallisia vaikutuksia hyvinvointialueen ja kuntien palvelutoimintaan.
Olennaista on muistaa, että jos muuttoliike kääntyy kunnissa negatiivisempaan suuntaan, niin kyseinen muuttoliike tuskin pysähtyy suureltakaan osin Keski-Suomen rajojen sisälle. Hyvinvointialueen tuleekin arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia omaan tulevaan väestön määrään perustuvaan rahoituspohjaansa, eikä hakea lyhytnäköisiä laskennallisia säästöjä, joiden vaikutukset tulevaisuudessa voivat olla huomattavan negatiivisia juuri hyvinvointialueelle itselleen.
Loppujen lopuksi, niin kunnan kuin hyvinvointialueen on suunniteltava toimintaansa ja talouttaan asiakas ja asukas keskiössä – ei organisaatiota itseään varten. Vain ne kunnat ja hyvinvointialueet voivat tulevaisuudessa menestyä, jotka aidosti yhdessä toimien koko hyvinvointialueen toiminta-alueella elinvoimaa asukkaillensa ja yrityksillensä luovat. Tässä työssä me kunnat olemme valmiita olemaan mukana.
Kannanoton allekirjoittajat:
Hankasalmen, Joutsan, Jyväskylän, Jämsän, Kannonkosken, Karstulan, Keuruun, Kinnulan, Kivijärven, Konneveden, Kyyjärven, Laukaan, Luhangan, Multian, Petäjäveden, Pihtiputaan, Saarijärven, Toivakan, Uuraisten, Viitasaaren sekä Äänekosken kunnan- ja kaupunginjohtajat sekä Keski-Suomen maakuntajohtaja